L I N T U P Ä I V Ä K I R J A 2 0 2 3 - 2 0 2 4
Videokooste 12:44min lintupäiväkirjan päivien puolituntiset kiteytettynä.
Olen jo useamman vuoden pohtinut suhdettamme muunlajisiin eläimiin. Kuvataiteen tohtorin tutkinnon ensimmäinen taiteellinen osioni koostui kahdesta teoksesta; Lintupäiväkirjasta ja eläinten itsetuntemusta ja arvoa pohtivasta teoksesta Kaiken mitta. Lintupäiväkirja on seurausta toisesta työprosessista, jossa pyrin tukemaan lintujen mahdollisuuksia pesiä 3-D printtaamalla niille pesäaihioita. Tämän työskentelyn myötä huomasin, etten tiedä ketä oikeastaan yritän auttaa. Totesin, että ainut mahdollisuus edetä, on yrittää tutustua elinpiirinsä kanssani jakaviin lintuihin, ei yleisesti lintuihin, lintulajeihin, kirjoissa ja verkossa, televisiossa tai äänitteillä. Minun oli päästävä lähelle näitä lintuja. Halusin ystävystyä niiden kanssa ja pyrkiä ymmärtämään niitä, jotta voisin yrittää olla avuksi. Tästä ystävystymisyrityksestä tuli taiteellisen osioni teos, kun taas lintujen pesintää työstävä työskentely osoittautui vain välttämättömäksi vaiheeksi matkalla löytää jotain oleellisempaa ihmisten ja eläinten suhteesta.
Rakensin vanerista eräänlaisen veistoksellisen valepuvun, ”lintukopin”, jossa seistessäni minusta tulee ulos vain käsi, jossa tarjoan linnuille ruokaa ja odotan niiden tulevan luokseni. Olin lukenut tutkijoiden piiloutuvan erilaisiin valeasuihin päästäkseen lähelle eläimiä ja päätin tehdä omanlaiseni version. Ymmärsin kyllä myöhemmin, miten hullunkurinen lähtökohta tuo oli yrittää ystävystyä. Sulkeuduin tuohon lintukoppiin 56:den päivän ajan, puoleksi tunniksi kerrallaan, epäsäännöllisen säännöllisesti. Ojensin siemeniä pitävän käteni ulos koppiin sahatusta reiästä ja odotin lintuja saapuvaksi.
Odottaessani lintuja, minulla oli aikaa pohtia ihmisen suhdetta eläimiin. Huomasin kaipaavani konkreettista kuin käsitteellistä tai henkistä kosketusta luonnon olentoihin. Tunnistin kaipuuni luettuani Michael mcGinnisin käsitteestä species loneliness, lajiyksinäisyydestä. Lajiyksinäisyys on syvää, selittämätöntä surua, joka johtuu vieraantumisestamme muusta luomakunnasta. Kun inhimillinen valta-asemamme maailmassa on kasvanut, meistä ihmisistä on tullut eristyneitä ja yksinäisempiä.
Ystävystymisyritys ja siitä nousseet kokemukset nostattivat erinäisiä kysymyksiä ja kyseenalaistuksia ihmisistä ja eläimistä. Kuinka tavata muunlajisia eläimiä? Miten ymmärtää niitä? Miten kommunikoida niiden kanssa? Miten voisin oppia niiltä ja mitä voisin oppia? Osa näistä kysymyksistä johdatti Kaiken mitta-teokseen, josta tuli taiteellisen osioni toinen teos.